Omavalvonta koulutetulle hierojalle – mitä se oikeasti edellyttää
Omavalvonta on jokaiselle koulutetulle hierojalle lakisääteinen velvollisuus. Se tarkoittaa toiminnan suunnittelua, riskien hallintaa ja omavalvontasuunnitelman ylläpitämistä.
Tässä kokonaisuudessa avataan, mitä omavalvonta koulutetun hierojan työssä tarkoittaa, mihin vastuu kohdistuu ja mikä on riittävää.
Johdanto
Suurin osa koulutetuista hierojista haluaa toimia oikein.
Ongelma ei ole välinpitämättömyys, vaan se, että omavalvonnasta on muodostunut epäselvä, ylikuormittava ja osin väärin ymmärretty kokonaisuus. Omavalvonta ei kaadu siihen, että jotain puuttuu.
Se kaatuu siihen, ettei ole selvää, mitä ollaan tekemässä ja miksi.
Tällä sivulla omavalvonta puretaan rakenteelliseksi kokonaisuudeksi:
- mitä laki edellyttää
- mitä se ei edellytä
- mihin vastuu tosiasiassa kohdistuu
Omavalvonta on käytännön rakenne, jonka kautta laatu toteutuu.
Mitä omavalvonta EI ole
Omavalvonta ei ole:
- jatkuvaa raportointia
- asiakirjakuormaa
- päivitettävä tietokanta
- tapa siirtää vastuuta pois itseltä
Omavalvonta ei myöskään ole sama asia kuin laadun todistaminen tai oman toiminnan puolustelu etukäteen.
Kun omavalvonta ymmärretään väärin, seurauksena on usein:
- ylidokumentointi
- epäolennaisten asioiden kirjaaminen
- epävarmuus siitä, mikä on riittävää
Tämä ei lisää turvallisuutta. Se lisää työkuormaa.
Mitä laki velvoittaa
Lainsäädäntö ei edellytä täydellisyyttä, vaan riittävyyttä.
Omavalvonnan näkökulmasta keskeistä on:
- toiminnan kuvaaminen sellaisena kuin se on
- vastuun kohdentuminen oikealle taholle
- potilasturvallisuuden huomioiminen käytännön tasolla
- poikkeamien tunnistaminen ja käsittely tarvittaessa
Laki ei vaadi:
- laajaa dokumentaatiota
- yksityiskohtaista tekniikkakuvausta
- jatkuvaa päivitystä ilman muutosta toiminnassa
Omavalvonta kohdistuu toimintaan, ei oletuksiin.
Kenen vastuu on?
Koulutettu hieroja toimii terveydenhuollon ammattihenkilönä omalla vastuullaan.
Tätä vastuuta ei voi:
- ulkoistaa järjestelmälle
- siirtää ohjelmistolle
- poistaa dokumentoimalla liikaa
Järjestelmän tehtävä on tehdä vastuu näkyväksi, ei häivyttää sitä.
Hyvä omavalvonta:
- rajaa vastuun selkeästi
- tukee harkintaa
- ei estä toimintaa
Riski ylidokumentointiin
Usein ajatellaan, että “enemmän on turvallisempaa”. Omavalvonnassa tämä ei pidä paikkaansa.
Ylidokumentointi voi:
- hämärtää olennaisen
- vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista
- lisätä tulkinnanvaraisuutta
- sitoa huomion epäolennaiseen
Laadukas omavalvonta on mitoitettu toimintaan.
Ei enempää, ei vähempää.
Omavalvonta on valmius, ei tehtävälista
Omavalvonta ei ole asia, jota “käytetään” päivittäin.
Se on valmius toimia oikein silloin, kun tilanne sitä edellyttää.
Toimiva arki näkyy usein siinä, että:
- merkintöjä ei synny
- päivityksiä ei tarvita
- järjestelmä on hiljainen
Hiljaisuus ei tarkoita puutetta. Se voi tarkoittaa, että toiminta on vakaata.
Rakenne ratkaisee
Omavalvonnan ydin ei ole yksittäinen asiakirja, vaan kokonaisuus:
- mitä tehdään
- milloin tehdään
- kuka vastaa
- milloin toiminta muuttuu
Kun rakenne on kunnossa:
- dokumentointi kevenee
- vastuu selkeytyy
- epävarmuus vähenee
Omavalvonnan rakenne
Omavalvonta koostuu kolmesta tasosta:
- Toiminta: mitä tehdään arjessa
- Dokumentointi: mitä toiminnasta jää näkyviin
- Omavalvontasuunnitelma: ohjeet, tarkastukset ja toimenpiteet
Omavalvonta on kokonaisuus. Omavalvontasuunnitelma on vain ohjekirja.
Lopetus
Lakilähtöinen omavalvonta ei ole yleinen malli, vaan toimintaan mitoitettu rakenne.
Niille, jotka haluavat tarkastella, miltä tällainen rakenne näyttää käytännössä, kokonaisuus on kuvattu erillisellä sivulla.