Omavalvonta ei ole raportointia – miksi nämä sekoitetaan

Omavalvonta ymmärretään usein asiakirjoina ja raportointina, vaikka kyse on kahdesta eri asiasta.

Raportointi liittyy ulkopuoliselle taholle annettavaan selvitykseen.

Omavalvonta liittyy toiminnan rakenteeseen ja vastuun kohdentumiseen arjessa.

Tämän sivun tarkoitus on erottaa nämä käsitteet toisistaan.

Miksi omavalvonta mielletään raportointina?

Sekaannus syntyy usein siitä, että omavalvonnasta puhutaan asiakirjojen kautta.

Kun huomio kohdistuu dokumentteihin eikä rakenteeseen:

Omavalvonnan ydin ei kuitenkaan ole dokumentti, vaan toiminnan jäsentäminen.

Mitä raportointi tarkoittaa

Raportointi on tiedon toimittamista ulkopuoliselle taholle.

Se on luonteeltaan:

Raportointi vastaa kysymykseen: mitä tapahtui ja miksi.

Omavalvonta ei toimi tällä periaatteella.

Mikä omavalvonnan tarkoitus on?

Omavalvonnan tehtävä on jäsentää toimintaa ennakolta.

Se tekee näkyväksi:

Omavalvonta ei reagoi tapahtumiin, vaan määrittää niiden merkityksen.

Mitä tapahtuu, jos käsitteet sekoitetaan

Kun omavalvonta ymmärretään raportointina:

Kun käsitteet erotetaan:

Omavalvonnan ja raportoinnin suhde

Raportointi voi olla osa omavalvontaa, mutta se ei ole sen perusta.

Suhde on seuraava:

Ilman rakennetta raportointi jää irralliseksi. Ilman raportointia rakenne pysyy silti olemassa.

Yhteys omavalvonnan rakenteeseen

Rakenteellinen omavalvonta perustuu siihen, että toiminta on jäsennetty etukäteen.

Kun rakenne on selkeä:

Omavalvonta toimii tällöin ennakoivasti, ei jälkikäteen selittävästi.

→ Ylidokumentointi
← Palaa omavalvontaan

Muuta analytiikkavalintaa