Omavalvonta hieronnassa – mistä on oikeasti kyse
Omavalvonta on käytännön rakenne, jonka kautta laatu toteutuu.
Omavalvonta ymmärretään hieronta-alalla usein asiakirjoina tai raportointina, vaikka sen varsinainen tarkoitus on toiminnan jäsentäminen ja vastuun näkyväksi tekeminen.
Tällä sivulla määritellään, mitä omavalvonta tarkoittaa käytännössä koulutetun hierojan työssä.
Käytännön omavalvonta | Omavalvonnan päivittäminen | Omavalvonta ei ole raportointia | Ylidokumentointi | Omavalvontajärjestelmä
Mitä omavalvonta tarkoittaa
Omavalvonta on toiminnan rakenteellista jäsentämistä.
Se tarkoittaa, että toiminnassa on selkeästi määritelty:
- mitä seurataan
- milloin seurataan
- milloin seurantaa tarvitaan
Omavalvonta ei ole erillinen tehtävä, vaan näkökulma siihen, miten toimintaa harjoitetaan. Sen tarkoitus on tehdä vastuun kohdentuminen ja toiminnan rajat näkyviksi arjessa.
Mitä omavalvonta ei ole
Omavalvonta ei tarkoita:
- raportointia
- jatkuvaa kirjaamista
- ennakoivaa dokumentointia ilman tarvetta
- velvollisuuksien lisäämistä
Kun omavalvonta ymmärretään väärin, se muuttuu helposti kuormittavaksi ja irralliseksi työstä.
Todellinen kuormitus ei synny omavalvonnasta, vaan siitä että:
- vastuun rajaus on epäselvä
- dokumentoinnin taso ei ole määritelty
- toimintaa ei ole jäsennetty kokonaisuutena
Miksi omavalvonta koetaan raskaaksi
Omavalvonta koetaan raskaaksi silloin, kun sen tarkoitus on epäselvä. Jos sitä pidetään velvollisuuksien lisääjänä eikä toiminnan selkeyttäjänä, syntyy helposti kokemus ylimääräisestä työstä.
Kuormitus syntyy erityisesti tilanteissa, joissa:
- rajauksia ei ole määritelty
- vastuun kohdentuminen on epäselvää
- dokumentoinnin tarkoitus puuttuu
Omavalvonnan tehtävä ei ole lisätä työtä, vaan vähentää epävarmuutta.
Omavalvonnan rakenteellisuus
Omavalvonta toimii vain silloin, kun se on sidottu rakenteeseen.
Rakenne määrittää:
- mitä seurataan
- milloin seurataan
- milloin seurantaa ei tarvita
Ilman rakennetta omavalvonta muuttuu helposti hallitsemattomaksi ja laajenevaksi. Rakenteen avulla toiminta pysyy rajattuna ja ymmärrettävänä.
Omavalvonta ei ole jatkuvaa kirjaamista
Omavalvonta ei tarkoita päivittäistä kirjaamista.
Hiljainen omavalvonta tarkoittaa, että toiminta on vakiinnutettua ja jäsennettyä, eikä jatkuvaa merkintää tarvita.
Kirjaamista tarvitaan silloin, kun:
- toiminnassa tapahtuu muutos
- syntyy poikkeama
- rakennetta tarkistetaan
Kirjaamisen puuttuminen ei tarkoita laiminlyöntiä, jos rakenne on kunnossa.
Omavalvonta suhteessa laatuun ja vastuuseen
Laadun, vastuun ja omavalvonnan välillä ei ole erillisiä rajoja.
Ne muodostavat yhden kokonaisuuden:
- laatu määrittelee toiminnan rajat
- vastuu määrittää kohdentumisen
- omavalvonta tekee kokonaisuuden näkyväksi
Ilman laadullista rakennetta omavalvonta jää tekniseksi. Ilman vastuun määrittelyä se jää merkityksettömäksi.
Miksi tämä määrittely on tarpeen
Omavalvonnasta puhutaan paljon, mutta sitä määritellään harvoin.
Tämän sivun tarkoitus on palauttaa omavalvonta sen alkuperäiseen tehtävään: toiminnan selkeyttämiseen, ei kuormittamiseen.
Omavalvonta ei ole lisätyö.
Se on seuraus siitä, että toiminta on rakennettu selkeästi.
Samasta syystä myös laatu ei synny erillisistä toimenpiteistä, vaan rakenteesta.
Kun vastuut, rajaukset ja toimintatavat ovat näkyviä, toiminta on arvioitavissa – ja silloin laatu toteutuu käytännössä.
Omavalvonta tekee tämän rakenteen näkyväksi.